Ihan vaan

Blogi

Seuraava tanssi voisi kertoa siitä miten tieto lisää tuskaa, miten vaikea on olla mitään mieltä kun tietää vain niin kovin vähän, ei koko totuutta eikä edes oikeasti puoltakaan, tai siitä miten naiviutta uhmaten hän itki onnesta katsellessaan lumisadetta koska se on vaan niin ihmeellistä ja kaunista, suuret hiutaleet jotka laskeutuvat leijaillen, tai harmistuksesta ettei millään vaan osaakaan paljonkaan mitäänkään vaikka niin kovasti haluaisi osata ja ymmärtää ja käsittää ja tietää mutta ei vaan mitenkään pysty, tai rakkaudesta mikä on niin suurta että sitä ei voi kuvailla millään olemassa olevalla keinolla, se vain on ja säteilee ja kasvaa ja täyttää kaiken ja pakahduttaa, tai epävarmuudesta minkä valtaan voi joutua, alle pusertua, päälle jäädä nalkkiin kuin haaksirikkoutunut saarelleen, takertuen, sokaistuen, tai seuraava tanssi voisi olla tanssi mikä alkaisi hiljaa, ihan pienesti, kauniisti, hivellen, kuiskaten, soiden ja soittaen, pikkuriikkisen hienovaraisesti, ihan ihanan ihanasti, huomaamatta, ihan vaan.

Satu Tuomisto, photo: Juuso Westerlund